Yö jo on ja täällä sitä vaan kukutaan.

Painaa hiukan mieltä nyt taloudelliset asiat. Töitä ei ole kuulunut, ei edes haastettelukutsuja. Tietysti hakemusten kanssa voisin olla vielä ahkerampi, ehkä huomenna. Pankkitilin saldo lähentelee pakkaslukemia, vaikka juuri tänään vein säästölippaankin sisällön pankkiin, enkä tiedä miten tässä pärjätään taas seuraavaan tukeen asti. Yhden nettitilauksen olisin voinut jättää tekemättä ja yhdet kengät ostamatta, mutta en mä muuten ole edes humputellut. Ja sitäpaitsi pitäähän sitä opiskelijankin käyttää vaatteita ja kenkiä! Mutta rehellisesti sanottuna olis mulla kyllä vähän parantamisen varaa tossa raha-asioitten hoitamisessa. Vähän useammin voisin tarkastella tilannetta, ja vähän useammin muistaa ettei tässä budjetissa ole joustovaraa mieliteoille. Se on vaan niin hiton vaikeaa kun tälläkin hetkellä mielessä pyörii ainakin sata ihanaa täydennystä vaatekaappiin, kenkävarastoon, meikkipussiin ja sisustukseen. Viiden vuoden kokemuksella alkaa jo vähän nyppiä tämä kitkuttaminen.

Anyways, paremmista ajoista haaveillen aiotaan sunnuntaina käydä taas vähän asuntoja katselemassa. Ehkä jos tässä vähitellen työllistyisi niin se haave saattaisi joskus toteutuakin. Tällä hetkellä rivarin pätkä laitakaupungilla ja järvinäköaloin varustettu kerrostalokämppä keskustassa ovat aika lailla samalla viivalla houkuttelevuudessa. Saa nyt nähdä mihin suuntaan kallistuu sitten joskus kun tulee ajankohtaiseksi.

Mieltä painaa myös se tosiasia, että parin viikon päästä tulee täyteen neljännesvuosisata tätä elämätä. Tuntuis että se olis aika hyvä syy pitää juhlat, ja oikeestaan se olis melkein pakkokin. Juhlihan jopa Heikki 25. synttäriään, vaikka ei voi sietää juhlimista. Ongelmana on kuitenkin se, ettei mulla ole hajuakaan millaiset juhlat pitäisin tai ketä kutsuisin. Puutarhajuhlat olis ihanat, mutta eipä niitä kerrostalossa paljon järkkäillä, eikä muiden nurkissa bileitten pitäminenkään kuulosta kovin omalta ratkaisulta. Lisäksi Heikki havahdutti mut tänään myös siihen tosiseikkaan, ettei mulla ole varaa järjestää mitään juhlia. Opintotuki ehtii kyllä tulla, mutta sillä pitäisikin sitten elää siihen saakka että saan töitä. Että se siitä. Toisaalta sen verran kriisiä olen jo ehtinyt tästä virstanpylväästä itselleni kehitellä, että en tiedä miten tästä jotain juhlafiiliksiä löytäiskään.

Joo, ei oo ketään kuulolla. Mut eihän se menoa haittaa, saapahan vähän vapaammin ilmaista itseään.

Yritän taas vaihteeksi tässä laatia täydellistä työhakemusta. Ei oikein nyt ota onnistuakseen, en saa yhtä kappaletta muotoutumaan sitten mitenkään. Paikka jota varten sitä kirjoitan vaikuttaa ihan täydelliseltä! Siksi pitäisikin saada aikaan nyt oikein oikein hyvä hakemus.

Odottelin eilen Heikkiä hampaanpoistosta YTHS:llä ja luin aikani kuluksi Gloriasta (kirjoittajan jota en nyt tähän hätään muista) kolumnin  perfektionismista. Itsestäni löydän välillä hivenen perfektionistin vikaa, ja kyseisen kolumnin aiheuttaman pohdinnan jälkeen näen sen piirteen nyt vähän eri valossa kuin ennen.

Aiemmin olen pitänyt perfektionismia oikeastaan aika hyvänä juttuna ja kannustanut sitä ominaisuutta itsessäni. Saahan täydellisyyteen pyrkimällä aikaiseksi parempaa tulosta, vai mitä? Tekstissä kuitenkin tuotiin esiin täydellisyyden tavoittelun vaikutuksia tuloksiin ja ympäristöön. Ja totta kai. Jos aina tavoittelee täydellistä tulosta, ei millään voi päästää työtä käsistään ja aikaa kuluu hukkaan. Perfektionistilla on neuroottinen tarve aina näyttää hyvältä ulkopuolelle ja siksi vältellä haasteita, joista ei ehkä selviäisikään voittajana. Vaikka kämppä on aina hirveän näköinen ja omasta ulkonäöstä huolehtiminen useesti aika laiskaa, niin huomaan silti käyttäytyneeni monesti pahemman luokan perfektionistin tavoin. Ollut aina kauhea tarve olla paras kaikessa mihin ryhtyy (ja jättänyt vaikeat jutut ryhtymättä). Esimerkiksi opintojeni ensimmäisinä vuosina olisin varmasti saanut paljon enemmän aikaan, jos en olisi ollut niin hirveän kriittinen itseäni kohtaan. Nykyään onneksi olen oppinut mitä on tarpeeksi hyvä. Myös ihmisten kohtaaminen on tullut helpommaksi kun ei ole niin kriittinen omaa käyttäytymistään ja sanomisiaan kohtaan. Toki vieläkin saatan möläytellä mielestäni ihan hirmuisen noloja juttuja,  jotka muiden suusta tulleena varmaan unohtuisivat seuraavan lauseen myötä, mutta itse lauottuna aihettavat unettomia öitä ja tuskan huokauksia. Se taitaa onneksi kumminkin olla aika yleistä, joten annan sen itselleni anteeksi.

Ja jotta sisäisen perfektionistin hautaaminen voisi onnistua paremmin, niin nyt pitäisi saada tuo hakemus muotoiltua tarpeeksi hyvin. Ei sen ehkä tarvitse olla maailman paras, jos se on riittävän hyvä herättämään kiinostuksen. Ei kukaan ihminenkään ole täydellinen, niin miksi sitten hakemuksen pitäisi olla? Eihän se silloin kuvastaisi aidosti minua.

Palaan hakemuksen pariin, jotta se tulisi edes josks valmiiksi ja saisin taas mielenrauhan.

Vähän purkkaa on tämä ulkoasun säätäminen taas. Mutta nyt on sentään vähän mielenkiintoisemman näköistä, ainakin omaan silmään. En vieläkään oikein tiedä että pitäisikö alkaa tosissaan kehittämään tätä blogia vai siirtyä kenties vähän vähemmän jäljitettävälle palvelimelle. No, toistaiseksi nyt kumminkin näin. Vaikka en mä kyllä edes tiedä lukeeko tätä kukaan? Onko siellä ketään?! (jätä kommentti, plz)

Tänään on ollut vähän valoisampi mieli. Käytiin Annen kanssa lounastamassa, ja muuten oonkin sitten löhönnyt kotona verkkareissa. Yhden työhakemuksen lähetin aamulla, mutta muuten tän päivän tärkein projekti onkin sit vissiin ollut kynsien lakkaaminen. Ei oikein ottanut onnistuakseen sekään, mutta onpahan nyt edes hiukan siistimmät. Käsityöpostaus saa nyt vieläkin lykkääntyä vähän eteenpäin, koska en ole saanut otettua kuvia, mutta hyvää kannattaa odottaa jne.

Nousin tänään väärällä jalalla sängystä. Se on ehkä ihan luonnollista, koska unettomuuden vuoksi päätimme yöllä kääntyä pää kohti jalkopäätä nukkumaan. Uni tulikin sitten vihdoin, mutta aamulla ei todellakaan ollut helppoa repiä itseään ylös sängystä seiskan jälkeen. Mutta kun olin illalla luvannut itselleni, että herään aamuluennolle, niin pakkohan se oli. Joskus kymmentä vaille yhdeksän sitten vihdoin valuin sinne luennolle, tuskallisen kävelymatkan päätteeksi, kun aavistuksen liian pienet kengät puristi turvonneita jalkoja ja eilisten reenien jäljiltä jokainen lihas jaloissa ja selässä jomottaa. Hypittiin isoja hyppyjä, mistä innostuneena mm. reväytin (taas) vasemman sisäreiteni ja niksautin selkäni. Vanhuus ei selvästikään tule yksin..

Ja jottei kipu olisi rajoittunut vain lihaskipuihin, niin myös piilarit päättivät taas alkaa vihotella aamulla. Eilen reeneissä olivat ihan normaalit, mutta huonosti nukutun yön jälkeen vasemmassa silmässä alkoi taas tuttu kirvely. Viimeaikoina tuo kipu on ilmaantunut joka kerta kun ole piilareita käyttänyt, enkä pysty käsittämään mistä se johtuu! Silmien kuivuus tulisi ensimmäisenä mieleen, mutta kun kosteutustipatkaan ei tuohon auta. Nytkin laitoin tippoja viimeisenä illalla ennen nukkumaan menoa ja heti aamulla ensimmäisenä herättyäni. Ehkä ärsyttävintä tässä on se, että jälleen vaikka otin linssit pois jo kolme tuntia sitten, niin vasemman silmän näkö on edelleen ihan samea. Ja vielä ärsyttivät luennolla piilokarsastuksen aiheuttamat varjokuvat. Ärrh!

Luentojen jälkeen marssinkin siis  optikolle ongelmani kanssa, missä tietenkin oli koko aamupäivä täyttä. Tuskinpa tuossa silmässä enää mitään vialla on puoli neljältä, mutta mennään nyt sitten tarkistuttamaan. Voi olla että tulee lääkärireissu joka tapauksessa, koska ei tää ihan normaalia voi olla. Tiedä sitten että mihin tän asian kanssa menis, YTHS:lle kun tunnetusti on ihan mahdotonta saada aikaa ennen kuin kuukauden päähän, eikä erikoislääkärille edes pääse muuta kuin terkkarin kautta (mihin sinnekin pääsee seuraavan kerran vasta maanantaina jos oon haukkana kärkkymässä heti kahdeksalta aamulla). Yksityiselle ei oo varaa mennä ja julkinen puolikaan ei jonoineen taida olla yhtään YTHS:ää nopeampi. Että jee. Pitää vaan toivoa, että olis jotain minkä kanssa optikko osaa auttaa.

Jos voittaisin lotossa, niin kävisin ensitöikseni leikkauttamassa silmät kuntoon. Karsastusta tosin ei kai saada leikkauksella korjattua, eli en tiedä olisko se sitten edes hyödyllistä? Vaikka ei mulla tällä hetkellä edes korjata karsastusta ollenkaan, ja melko hyvin oon pärjännyt nytkin. Heksa tosin saattais leikkauksesta älähtää, koska se tykkää musta enemmän rillit päässä. Kahjo. Mutta olishan se aika pirun hienoa kun ei tarttis noitten piilareitten kanssa enää säätää! Parissa vuodessa maksais sitäpaitsi itsensä takaisin jo pelkästään piilareitten hinnassa. Joten töitä kiitos tänne päin.

Mistä päästäänkin seuraavaan mieltä painavaan seikkaan, eli työnhakuun. Oon erittäin pettynyt itseeni, koska mun kahden viimepäivän tavoitteena oli saada aikaan oikein kunnon läjä työhakemuksia, mutta saldo jäikin pyöreään nollaan. Koko ajan oli jotain muuta tekemistä. Viikon loman jäljiltä en tunne itseäni yhtään rentoutuneemmaksi, korkeintaan pikkuisen vielä stressaantuneemmaksi. Tänään en jaksa olla työnsaannin kannalta yhtään optimistinen.

Niin, ja kiukuttaa myös nuo spämmikommentit. On se nyt prkl ettei tänne osata tehdä kunnollisia spämmifilttereitä! >:(

Ja sitten, mistä saatais meidän kouluun paremmin käyttäytyviä fukseja?! Meinasin repiä peliverkkarini taas luennolla, kun ei näillä nykyisillä oo mitään tapoja. Täyteen äänen kälätetään ja kikatetaan luennoitsijan puheen päälle. Jos ei itseä kiinnosta kuunnella, niin voi painua johonkin muualle juoruamaan. Sen verran tarttis aikuisilla ihmisillä olla käytöstapoja, että annettais muille työrauha. Aargh! Kai sitä tarttis ite oppia vaan meneen kiltisti sinne eturiviin istumaan, jos sinne edes vähän kuulis jotain. (Sivumaininnan ansaitsevat myös nää koulumme ihanat Etelä-Eurooppalaiset vaihto-oppilaat, joiden edustajat paraikaakin tuossa tietokoneluokan toisessa päässä möykkäävät sen verran kovaan ääneen, ettei keskittymisestä taaskaan tule mitään. Se on vissiin joku kulttuurijuttu, kun nää tietokoneluokkien mölyterroristit on melkein aina ulkkareita.) Niin että pitäkää tunkkinne vaan kaikki.

Mutta aurinko paistaa ja ilma on mitä mainioin. Varmasti nauttisin siitä, jos en itse olis tänään niin kauheen aurinkoinen. Vielä puoli tuntia pitäis kuluttaa johonkin ennen fyssan harkkoja ja sen jälkeen taas muutama tunti  ennen optikkoa. Ei ainakaan paremmalle tuulelle tule tästä ajan tuhlauksesta ja kellon tuijottelusta.

Oli mulla ihan käsityö- ja kuulumisasiaakin, mitä piti alunperin kirjoittaa. Oon ollut jopa melkein tuottoisa käsitöiden saralla viime viikkojen aikana. Mutta se saa nyt sit jäädä vähän myöhempään. Tää saa nyt olla tämmönen ärrimurripostaus. Jospa se mieli vähän paranis kun tää näkö jossain vaiheessa toivottavasti normalisoituu, ja kun saa jotain syödäkseen. Eilen oli huomaamatta semmonen kevyt 1300kcal päivä, joten ei ehkä ihmekkään, että tänään nälättää.

Mutta kylläpä helpotti vähän avautua.

Eilen lupailin kuvaa tumpuista, joten tässä tulee:

Seuraavana projektina on kesäkassi mandarin keränlopuista. Sangatkin kassia varten on olemassa, mutta pitäisi vaan ensin löytää ne jostakin. Todennäköisesti lojuvat jossakin vaatehuoneen syövereissä, mutta nopea etsintä kuvaa varten ei tuottanut tulosta.  Tässä kumminkin kuvaa tähän mennessä valmistuneista neliöistä:

Kuvat on otettu pokkarilla, eikä niissä väriprofiili ole välttämättä ihan kohdallaan. Alustana toiminut sohvakin näyttää olevan aika täynnä kissankarvaa, mutta ehkä näistä olennainen tulee esiin!

Ulkona on aivan ihana ilma tänään. Lämpö ja auringonpaiste tekevät ihmeitä mielialallekin, eikä edes loska saanut sitä laskemaan. Koulumatkalle laitoin jalkaan uudet valkoiset tennarit, voin kertoa, että eivät ole ihan valkoiset enää! :D  Kumpparit olisi olleet ehkä tehokkaampi valinta. Tekisi mieli lähteä ulkoilemaan, mutta sitten taas toisaalta tekisi mieli päivitellä tämän blogin leiskaa. Velvollisuudet kumminkin painaa taas, joten en taida ehtiä tänään kumpaakaan. Maanantaina on edessä vaikea tentti ja mikäli viikonlopulle ei tule tanssitreenejä niin lähdemme kyläilemään Jyväskylään. No, ilta on nuori joten katsotaan mitä tässä ehtii.

Vaihdoinpa minä-sivulle tuoreemman kuvan. Edellisellä kun oli ikää jo viisi vuotta, niin taisi olla aikakin. Nykyisen kuvan Heksa otti ja muokkasi viime lauantaina. Oli oikein kunnon kotistudio pystyssä.

Lisäksi ajattelin jossain vaiheessa päivittää tätä leiskaa. Sekin kun on ollut suunnitelmissa jo hyvän tovin.. Oon kylläkin ehtinyt varmaan jo unohtaa kaiken tämän systeemin päivitykseen liittyvän, mutta tuleepahan samalla palautettua mieleen asioita. Eihän sitä tiedä jos vaikka joskus saa töitä ja tarttee käyttää wordpressiä ihan aikuisten oikeisiin tarkoituksiin. Ei se harjoitus ainakaan pahasta ole.

Ajattelin yrittää aktivoitua hieman tämän blogin suhteen. Koko syyslukukauden olin niin kiireinen kouluhommien kanssa, että ei yksinkertaisesti ehtinyt kuulua yhtään mitään - saati ehtinyt tänne kirjoitella. Nyt on lukujärjestys helppo ja työrintamallakin hiljaista, joten aikaa on!

Niin, diplomityö olisi seuraavana listalla tavoitteissa. Aihekin piti olla jo, mutta sen kanssa kävi kehnosti.  Paras kesätöiden hakuaika menikin sitten siinä uskossa, että paikka oli jo löytynyt, joten nyt on vähän vielä enemmän haastetta löytää uutta paikkaa. Mutta kun nyt saisi itsetunnon rippeet kasattua takaiskun jälkeen, niin sitten vaan sinnikkäästi eteenpäin. Ja onhan tässä toisaalta nyt sitten vihdoin aikaa harrastuksille ja kavereille.

Aloitin vuoden alusta tanssimisen uudelleen vuoden tauon jälkeen. On ollut tosi kivaa pitkästä aikaa, mutta harmittaa kun on tullut kouluhommien takia aika paljon poissaoloja jo nyt. Jotenkin tuntuu, että kun ei ole kouluhommien kanssa minuuttiaikataulu, niin hommat tuppaa jäämään viimeiseen iltaan, ja sitten niitä saa vääntää itku kurkussa yötä myöten. Mutta on noita noppia onneksi silti aika hyvin ropissut, syksyn saldoon olen enemmän kuin tyytyväinen, ja arvosanatkin on tänä vuonna olleet hyviä. Keskiarvo on puolessatoista vuodessa noussut melkein kokonaisen arvosanan!

Käsitöitäkin olen saanut aikaiseksi jonkin verran. Viimeisemmäksi tänään sain valmiiksi itselle kirjoneuletumput, vähän myöhässä ehkä näin kevään korvalla, mutta ehkä tässä vielä hetken riittää tumppukelejä. Neuloin tumput punaisesta ja pinkistä seiskaveljeksestä, kuvio on kopioitu Katsun n. 50-luvulta peräisin olevasta ohjekirjasesta. Värien kontrasti ei ole ehkä ihan niin iso kuin toivoisi, mutta parempi kuin ei mitään. En olekaan aiemmin tainnut paljoa kuviotumppuja (raidallisia lukuunottamatta) tehdä.

Heksa osti tuossa taannoin uuden digijärkkärin, jonka johdosta minulle perinnöksi tuli vanha Nikonin D40X. Löysin jo ihanan kameralaukunkin, jonka ehkä hankin jossain vaiheessa, mutta ehkä ensin pitäisi hieman opiskella tuota valokuvaamisen teoriaa. Jonkin verran olen netissä tutustunut aiheeseen, mutta pitäisi löytää sopiva hetki, että olisi molemmilla aikaa, jotta Heksa voisi ihan kädestä pitäen opettaa perushommat.

Edit: Laitan kuvaa tumpuista kunhan saan otettua. Voisin vaikka käyttää koekappaleina harjoittelussa.

Jos katsoisin vähemmän telkkaria, ehtisin paljon enemmän. Jos söisin vähemmän, laihtuisin.  Jos olisin vähemmän laiska puhelimen käyttäjä, näkisin perhettä ja ystäviä useammin. Jos olisin enemmän ulkona, olisin pirteämpi. Jos olisin opiskellut alusta saakka ahkerammin, voisin olla jo valmistunut.

Ja silti tää elämä menee näin..

Jaa, eipä ole näköjään mulle kuulunut mitään sitten pitkään aikaan. Kesä oli ja meni, kolmen viikon kesäloma oli lukususta ja tuli todellakin tarpeeseen, vaikka se nyt sitten näkyykin lompakossa. Toisaalta eipä se mun palkka kesällä ollut mitenkään niin ihmeellinen, että siitä olisi maailma pelastunut jos olisin viikon pitempään töitä tehnytkin. Opintotukihakemus pitäisi olla käsitelty, mutta päätöstä vielä odotellaan. Noppia pitäisi olla tarpeeksi ja viikkoja jäljellä, joten pitäisi torstaina pärähtää tilille.

Mutta olisiko kenelläkään hyviä ideoita, että mistä saisi 300e nopeasti ilman suurta vaivannäköä? Lotto ja arvat on huono vaihtoehto, koska en ole ikinä voittanut mistään 40 markkaa enempää. Samoin työnteko on huono vaihtoehto, koska lukkarissa ei ole venymävaraa. Opintotukeenhan toki tulee nyt se mahtava ~50 een korotus, joka melkein kattaaelintasokustannusten nousun edellisen korotuksen jälkeen, joten jos sen laittaisi joka kuukausi talteen, niin summa olisi kasassa puolen vuoden kuluttua. Se taas ei käy laatuun, koska haluan kaiken heti nyt samantien!

Lahjoituksia otetaan vastaan.

Odotan innolla ensi viikkoa, jos vaikka alkaisi vihdoin näyttääkin kesältä! Ainakin säätiedotukset niin lupailevat..

Koskahan sitä ehtisi tehdä tälle blogille jotain. Ulkoasua olisi kiva vihdoinkin rassata ja noita käsitöitäkin on tullut tehtyä, joista on ollut merkinnät työn alla. Mutta toisaalta, en viitsi ottaa ressiä siitä. Syksyllä saa sitten taas ressata ihan tarpeeksi kun koulu alkaa.

Vapaata viikonloppua kyllä toisaalta kaipaisin. Ei taideta ehtiä tänä kesänä kertaakaan sukeltamaankaan, kun kaikille viikonlopuille on buukattu ohjelmaa syksyyn saakka. Viikolla tietty voisi käydä järvessä, mutta jotenkin talven jälkeen kaipaisi allassessiota ennen kuin uskaltaa avoveteen. Tarttis saada vähän tuntumaa ja vääntää maskiharjoituksia matalassa vedessä. Hyvä jos muistan enää edes miten setti kasataan..